Marraskuussa 2011 Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvajohto kokoontui yhteen. Oli tunnistettu, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on ajautumassa kriisiin. Huoli oli vallannut koko valtakunnan ja tuntui siltä, että hätääntyneinä oltiin tarttumassa vääriin keinoihin. Täällä todettiin, että rakenteelliset ratkaisut eivät auta, ylhäältä alas valuva muutos on auttamatta voimaton, paperille jäävät selvitykset ja suunnitelmat vain lamaannuttavat ja pieneen pipertelyyn ei ole aikaa. Päätettiin nostaa ihminen keskiöön ja tehdä Hyvän Elämän Vallankumous.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Onko elämää virka-ajan ulkopuolella?

Ennen olisimme toimineet: Koska vankilasta vapautumisen päivä oli sunnuntai, olisimme hienosti ennakoiden sanoneet että mene heti maanantaina asuntotoimistoon ja jätä hakemus. Varataan sinulle aika ja tulet sitten tiistaina sosiaali- tai mielenterveystoimistoon. Mt-puolella on kyllä paha ruuhka ja ensimmäinen aika voi mennä kolmen viikon päähän jne.

Todennäköisesti kaveri olisi viimeistään linja-autoasemalla joutunut suurten päätösten eteen. Ei asuntoa, ei rahaa, ei tukea, vanhat kaverit odottamassa. Aika usein homma on ns. menetetty jo kahden ensimmäisen vapaustunnin aikana.

Reilut pari vuotta olemme ajaneet sisään ajatuksiamme: annetaan palvelua silloin kun asiakas sitä tarvitsee ja niille jotka sitä eniten tarvitsevat. Rahaa ei tule lisää. Olemassa olevat resurssit on käytettävä parhaalla mahdollisella tavalla asiakashyödyn näkökulmasta.

Nyt toimimme: koska vapautuspäivä osui vapun jälkeiseen sunnuntaihin, olimme hommanneet asiakkaalle asunnon etukäteen ja olimme linja-autoasemalla vastassa kun hän saapui. Pyhäpäivänä työntekijä ja asiakas viettivät kahdeksan tuntia yhdessä ja sopivat pelisäännöistä. Vapautunut sai työntekijän puhelinnumeron johon luvattiin vastata 24/7 ja olla aina käytettävissä jos mitä tahansa apua tarvitaan. Vapautuneelle oli myös hommattu tukihenkilö joka oli ns. vertaistuki; itsekin aikoinaan lusinut mutta elämänsä hyville raiteille saanut.

Ensimmäiseltä viikolta työntekijämme oli raivannut kalenterinsa tyhjäksi. Kyllä; moni vakiasiakas joutui odottamaan hieman kauemmin. Kyllä; työntekijä joutui muuttamaan omia vapaa-ajan suunnitelmiaan ja olemaan koko ajan tavoitettavissa.

Mitä tapahtui? Viikko pidettiin tosi tiivistä yhteyttä. Kertaakaan ei työntekijämme puhelin kuitenkaan soinut yöaikaan. Pelisäännöt joista oli sovittu, pitivät. Viikon jälkeen kaverilla oli työpaikka jossa hän on nyt käynyt säännöllisesti kolme viikkoa. Työnantaja tietää taustat tarkalleen ja edellyttää ehdotonta täsmällisyyttä ja rehellisyyttä. Töihin tullaan siis ajallaan ja jos ollaan pois niin pitää puhua totta. Homma on pelittänyt.

Kukaan vähän kauemmin joutumaan odottaneista asiakkaista ei viikon aikana eikä sen jälkeen ole retkahtanut, sairastunut tms.

Oikeaan aikaan annettu iso panos saattoi paitsi auttaa asiakkaan oikeille raiteille, säästää niukkoja resurssejamme ja paljon. Ihan vaan kun toimimme kuten puhumme. Anna palvelua silloin kun sitä tarvitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti