Marraskuussa 2011 Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvajohto kokoontui yhteen. Oli tunnistettu, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on ajautumassa kriisiin. Huoli oli vallannut koko valtakunnan ja tuntui siltä, että hätääntyneinä oltiin tarttumassa vääriin keinoihin. Täällä todettiin, että rakenteelliset ratkaisut eivät auta, ylhäältä alas valuva muutos on auttamatta voimaton, paperille jäävät selvitykset ja suunnitelmat vain lamaannuttavat ja pieneen pipertelyyn ei ole aikaa. Päätettiin nostaa ihminen keskiöön ja tehdä Hyvän Elämän Vallankumous.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kuusamon kehittäjäyhteisö

Tervetuloa rakentamaan Kuusamon kehittäjäyhteisöä. 
Yhdessä teemme isoja ja pieniä kehitysaskeleita ja tuotekehitystöitä alueen menestyksen rakentamiseksi.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015


Mestari vai tunari ?



Kuusamon kaupungin perusturvajohtaja Vesa Isoviita
Työpaikan tunarit valmistautuvat koko ajan johonkin pahempaan. He välttelevät virheitä ja toimivat agressiivisesti muita kohtaan. Mestarit ovat lunkeja. He luovat ihmisten välisen mukavuusalueen; luottamusta ja läheisyyttä. Tällä alueella uskalletaan olla eri mieltä. Mestareiden luomissa kohtaamisissa on rauhallinen yhteisyys. Kaikki puhe on pyyntö yhteyteen. Vastaaja voi valita mitä tekee. Voi olla passiivisen tai aktiivisen tuhoava tai sitten passiivinen tai aktiivinen rakentaja. Aika selvää on mikä olisi parasta. Mestarit ottavat tarjouksen vastaan ja paljon tunareita useammin kohtaavat partnereidensa emotionaaliset tunteet. Hyviä onnistumisia tulisi juhlia yhdessä. Myös sanallisesti. Mestarit pyrkivät luomaan kulttuuria joka perustuu kunnioitukseen ja arvonantoon. Kuuntele, kysy ja uudelleen. Sano vasta sitten mielipiteesi, jos se jotain kiinnostaa. Ihmiset jotka ovat keskittyneet kritisoimaan kumppaneitaan, missaavat puolet positiivisista asioista ja näkevät negatiivista silloinkin kun sitä ei ole. Mitä enemmän joku ottaa vastaan tai todistaa ”mukavuutta”, sitä mukavampia he ovat itsekin. Ilonpilaajat ovat ihmisten tappajia. Kiltteys ja välittäminen tuo ihmisiä yhteen. Kannattaisiko huomata ihmiset. Mietipä edellistä ravintolakäyntiäsi. Loiko tarjoilija sinuun katsekontaktin ja tunteen, että sinut on huomattu? Mitä se tai sen puute vaikutti tunteeseesi ravintolaa kohtaan? Minne haluat uudelleen?
Mestari vai tunari. Kumpi sinä haluat olla?