Arjen elämykset

Kesä meni ja muistot jäivät

Ruijanmutkassa työskenneltiin puutarhatöiden parissa kesällä ja syksyllä 2013.

Puutarhatoiminnan ideana oli kehittää Ruijanmutkan ikääntyville asukkaille uutta toiminnallista menetelmää. Lähtökohtana oli saada elämänsisältöä heidän arkipäiväänsä kuntouttavan toiminnan ja osallisuuden kautta.  

Aina löytyi innostuneita osallistujia itse työntekoon tai nauttimaan ulkoilusta, kukkia ihaillen tai toisten työntekoa seuraillen. Osallistujien olemuksesta huokui iloisuus toimintaan osallistuessa.

Kesäkuun alussa aloitimme toiminnan. Ensin laitoimme istutuslaatikot paikoilleen ja niihin kasvamaan mansikkaa, porkkanaa, salaatinlehteä ja kehäkukkaa. Istutimme kesäkukkia ruukkuihin.

Kukkien ja vihannesten hoito oli mukavaa kesäpuuhaa asukkaille. Tässä kastelemme auringonkukkia. 

Työnteon lomassa nautimme pihan kauneudesta.  

 

Saimme nauttia sadosta kesällä ja syksyllä.  Ensimmäisenä saimme maistella salaatinlehtiä ja seuraavaksi kypsyi mansikat

Mustaherukoiden poiminta kiinnosti monia asukkaita. Porkkanoita söimme sellaisenaan ja leivoimme porkkanapiirakkaa. 

Syystyötkin tuli tehtyä yhteistyöllä.

 

Puutarhatoiminnassa asukkaat pääsivät kukin omalla tavallaan osallistumaan toimintaan. Osalle asukkaista oli elämys olla toiminnassa mukana katsellen ja kokeillen tai osallistuen muulla tavalla työntekoon. Alun alkaen puutarhatoiminta oli suunniteltu ikääntyville asukkaille, kuitenkin jokainen halukas pääsi mukaan toimintaan. Ensi keväänä jatkamme onnistunutta puutarhaprojektia.

Kasvun ihmettä odotellen. 

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Jaana Tuomaala

 

 TYNNYRISAUNA

Saimme viettää aurinkoisessa syysalun säässä kesän päättäjistä tynnyrisaunomisen merkeissä.

Tätä ajatusta pyöriteltiin päässämme keväästä asti, kun Aarontuvalla oppijaksolla ollut Liisa kertoi meille, että hänen isällään on tynnyrisauna.

Sitten tässä yhtenä iltana virhreä/keltainen traktori puksutti tynnyrisauna peräkoukulla kiinnitettynä ja peruutti Aarontuvan takapihalle. Sen verran harvinainen näky, että illalla sitten ympäristön lapset kävi ihmettelemässä, että mikä sinne tällä kertaa tuli.

Saunan lämmitys alkoi heti klo 7 aamulla, onneksi näin teimme, kipinämikon ajastin ei ollut aina tarkka, ennätti pari kertaa sammuakin. Mutta päästiin kun päästiin saunomaan. Löylyt ihanan pehmeät, eteeristen öljyjen tuoksuiset. Vastaakin yritettiin, mutta todettiin liian kovaksi tähän aikaan vuodesta.

Makkarat kiukaalla heittelimme löylyjä. Saunan jälkeen maistui kahvit ja kampanisut.

Sauna oli mielekäs ja mielenkiintoinen kokemus, jota ei ole ennen kokeneet, kertoivat tupien saunojat  Kesän toi uudelleen mieliin.

Kesäretkellä Ervastien lomamajalla, heinäkuu 2013

Linja-autolla mentiin ja tultiin. Nautittiin suussa sulavat kampanisukahvit, ihasteltiin lampaita , sonneja , maisteltiin vadelmia suoraan pensaista, pelattiin ja nautittiin maisemista , laulettiin ja lopuksi syötiin grilli makkaraa. TOSI HUIPPU REISSU!

KeVa-keskuksessa kesäkuussa tapahtunutta

 

Kylmäluomalla patikoitiin ja kalastettiin 5-7.6.2013 yli 30 henkilön kanssa. Säät olivat suotuisat, kalasaalis tosin heikonlainen. Mutta mukavaa oli ja ilman suurempia kommelluksia reissussa nautittiin ja päästiinpä testaamaan kaikille uutta lajia; frisbeegolfia.

Pihamarkkinoita 12.6.2013 vietettiin perinteisesti yhdessä Hyvän mielen aseman kanssa. Ohjelmassa oli muun muassa Shop Marileen muotinäytös mitä ihanimpine asuineen ja malleineen.  Vaikka sää ei suosinut ja yleisöryntäys ei ennätyksiä rikkonut, kaikilla oli kuitenkin mukavaa.

Näissä merkeissä ja monen muun mukavan tapahtuman kuten Tahkokankaan kesäkonsertin, kuntotanssien ja lättykestien sekä Kiutakönkään esteettömään patikkapolkuun tutustumisen jälkeen oli kaikkien hyvä jäädä kesälomalle J

 

Naistenpäivän muotinäytös Porkkapirtin juhlasalilla

Hemmottelupäivä Porkkapirtillä

Kotihoidon muuttojuhlat

Nyssäkkää ja laatikkoa pakataan,                                                 TERVETULOAja kotihoidolle uusia tiloja rempataan.                      
Nyt aika muuttojuhlien on,                                        Tiistaina 19.3.2013 klo.12.00 – 14.00
meno on aivan verraton.                                              Kotihoidon toimisto, Raistakantie 1  
Ystävät nyt yhteen kokoontukaamme,                   
heipat vanhaan kotihoitoon toivottakaamme!          Toivottaa, kotihoidon porukka

Aivan ihana ajatus, että juhlistamme kotihoidon muuttoa asiakkaidemme kanssa. Tämä täytyi laittaa toteutukseen. Yllä olevalla tervehdyksellä toivotimme asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme mukaan juhlimaan. Suunnittelua juhlaan ja siihen osallistumiseen tapahtui koko porukalla :) ”Pääsiäiskokko”  asianmukaisine lupineen, kotihoidon ukko ja akka toivottamassa juhlijat vanhoihin tiloihin tervetulleeksi, rentoa ohjelmaa ja tietysti tarjottavat valmiina.

Vieraskirjan mukaan osallistujia oli 37 henkilöä ja usealla jäi nimi kirjoittamattakin. Haitarimusiikki ja yhteislaulut raikuivat. Tyhjin suin ei tarvinnu olla: hernekeittoa, leipää ja ruokajuomat sekä jälkkäriksi pullakaffit. Yllätysnumerona runon lausuntaa, joka herkisti mielen.

Innostunut porukka, hyvä fiilis ja tupaantuliaiset varmasti seuraavana!

Anu Lämsä

Elämyksiä laskiaissunnuntaina

Vietimme ikimuistoisen laskiaissunnuntain 10.2.2013 Hiltantuvalla. Aloitimme tapahtuman vieton muistelemalla laskiaiseen liittyviä vanhoja perinteitä ja uskomuksia. Kuten, ”suomalaisten talonpoikien laskiaismäessä ennustettiin seuraavan kesän pellavan- ja hampunkasvua siitä, miten pitkälle kelkka liukui mäessä. Vanhoina uskomuksina oli, että laskiaisena ei saanut tehdä työtä, kuin puoli päivää, jotta ehdittiin nauttia runsaasti rasvaisia ruokia. Mitä rasvaisemmat ruuat oli, sitä enemmän siat lihoivat ja lehmät lypsivät maitoa eli sitä enemmän myös ruokaa oli talonväelle luvassa seuraavana vuonna”. (Lähde: Jyväskylän yliopiston museo). Hiltantuvan väelle laskiaismäki ja siihen liittyvät perinteet olivat tutumpia, kuin rasvaisiin ruokiin liittyvät uskomukset. He muistelivat, miten ennen laskettiin mäkeä ja syötiin rasvaisempia ruokia, kuin nykymaailmassa. 

Muistelun jälkeen siirryimme kahvittelemaan laskiaispullan kera, vapaaehtoistyöntekijä kattoi kahvipöydän ja laittoi laskiaispulliin hilloa sekä kermavaahtoa. Lähihoitajaopiskelija ja asukkaat olivat aiemmin leiponeet laskiaispullat ja ne näkyivät maistuvan hyvin. Kahvin jälkeen osa asukkaista uskaltautui ulos pakkaseen ja tuuliseen säähän. Hoitajat pukivat asukkaita ulos ja olivat ulkona auttamassa monella eri tavalla, kävelyttämässä asukkaita, katsomassa grillille paikkaa jne. Ulkona oli ohjelmassa makkaran paistoa ja vanhalla puukelkalla ajoa. Yksi asukas rohkeni kokeilla miltä tuntui istua vanhassa puukelkassa, opiskelija Jaana veti kelkkaa ja jonkin ajan kuluttua asukas kuului sanovan, ” eiköhän tämä jo riitä.” Osa asukkaista seuraili ulkona makkaran paistoa ja useammin kuului kysymys, ”joko ne makkarat ovat paistuneet?” 

Kylmähkön sään vuoksi makkarat syötiin sisätiloissa ja ne maistuivat kaikille. Lähtiessäni Hiltantuvan tiimin vastaava hihkaisi vielä perään, että yksi asukas oli vielä halunnut sanoa makkaranpaistajalle, ”että olipa hyvät makkarat.” 

Laskiaistapahtumasta vastasi Savonian ammattikorkeakoulun Iisalmen kampuksen sosionomiopiskelija Jaana. Jaanan opiskeluun seniori- ja vanhustyössä kuului projektiopintoja, jotka sovin kotihoidon koordinaattorin Anu Lämsän kanssa toteutettavaksi Hiltantuvalla. Teemana oli arjen elämyksiä asukkaille. Toteutin erilaisia virkistystuokioita tammikuun alusta laskiaissunnuntaihin, 1-2 kertaa viikossa. Teemoina oli muun muassa kuvien avulla muisteluhetki, pelitapahtuma, muistikortit, talon ulkopuolella jumpassa käynti ja viimeisellä kerralla laskiaistapahtuma. Toivottavasti asukkaat saivat osallisuuden kokemuksen ja lisää elämyksiä arkeen sekä sunnuntaihin. Laskiaistapahtuma tarjosi asukkaille elämyksiä ja oli esimerkki henkilökunnan, opiskelijoiden sekä vapaaehtoistyöntekijän hyvästä yhteistyöstä. 

Anu Lämsä 

Laulamme karaokea

Porkkapirtin juhlasalissa lauletaan karaokea ja tanssitaan, maanantaisin klo 12.30 – 13.30 mahdollisuuksien mukaan, jos salia ei ole varattu muulle toiminnalle. Harva on uskaltautunut mikin ääreen eteen laulamaan, mutta laulavat mielellään yhteislauluna omilla paikoilla. Lauletaan, tanssitaan ja muuten viihdytetään halukkaiden mukana ollessa.

LAULAJIEN AJATUKSIA

Anja

Anja

”Erittäin kiva ja hyvä. Kaikki eivät uskalla tulla laulamaan,

mutta hyvä että he laulavat muuten mukana.

Olen käynyt joskus Reetankodissa laulamassa.”

Miestä odottelee kun meni hierojalle.

Oli mielissään, kun sai olla laulamassa.

Juhani

 Juhani

”Tykkään karaokesta ja haluan laulaa. Laulaa mielellään vanhanajan tanssimusiikkia.

Tanssiminen on hyvä asia.”

Iivari

Iivari

”Mikäpä siinä!”

(Lauloi ei ehtinyt vastailemaan)

… myöhemmin kertoi, että hänen pravuurilaulu on

”pieni polku metsän halki vie”…

KeVa-keskuksen laskiaistiistai ja ystävänpäivä

Kevan porukka laskiaismäessä,

Kylläpä on potkua tässä väessä.

Aurinko paistaa,

kelkka luistaa.

Hyvä on ystävää muistaa, 

makkaraa ja laskiaispullaa maistaa.

Torstaina ystävänpäivää vietimme, 

paljon oli vieraita luonamme. 

Iloisesti laulu raikui, 

nauru jokapaikassa kaikui.

Oli tanssia, peliporukkaa sekä askartelua.

Kaunis kukka valmistui, 

siitä mieli ilostui.

Kioski meille naposteltavaa antoi, 

sitten taas tanssijalka kantoi.

Kaikki olivat muistaneet leivoksia tuoda, 

olipa sitten kiva kahvit juoda, 

ja mukava tunnelma yhdessä luoda. 

-Kaarnan väki-          

 Kanalaelämää Porkkapirtillä



Joonas pukkaa kanalan talvipehkuja, joita on
menossa vaihtamaan. Kottikärryjä ei löytynyt, mutta
luovasti pyörtuolillahan se sujuu.

Porkkapirtin pihapiiriin saatu kanala on tuottanut monia virkistäviä ja  mieleenpainuviakin muistoja niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin. Ylimmäisenä kanalan vastuuhenkilönä on kesästä asti toiminut  siviilipalvelusta suorittava Joonas.

Joonaksen vastuualueeseen kuuluu työvuoronsa aikana huolehtia kanojemme ja kukon päivittäisistä toiminnoista selviytymisestä. Päivittäinen ruokahuolto sisältää mm.  jyvien, kalkin ja raikkaan veden saannin turvaamisen. Kanalan ja sen asukkaiden siisteyspuoli taas sisältää ”vessan” tyhjentämisen, lattian ja istumalankun puhdistamista. Munatuotanto on ollut  3-5 munaa vrk. paitsi nyt talvikuukausina 0-1 munaa.. Talveksi pakkasia vastaan on vaihdettu lämpimämmät pehkut lattialle ja asennettu lämpölamppu kattoon patterien lisäksi. Lämpötilaa seurataan sisätiloissa olevalla mittarilla, jota etenkin tammikuun pakkasilla aktiivisesti käytiin tarkkailemassa. No ,eivät kanat paleltuneet eivätkä munatkaan. Kevät tulee vauhdilla, kohta kanat pääsevät taas ulkohäkkiin jaloittelemaan ja nauttimaan kesän iloista.

Tupien yhteinen joulujuhla 13.12.12

Tupiin kuuluu Kuusamon kaupungin 3 pientä vanhusten ryhmäkotia; Aaron- , Hiltan- ja Tuomaantupa. Asukkaita niissä on kussakin 7-8. Perinteeksemme on vuosien varrella muodostunut pitää joulun alla yhteinen pikkujoulu, jonne kutsumme myös omaiset ja ystävät joulupuurolle ja torttukahville. Juhlapaikkana on sopivine tiloineen Porkkatörmän toimintakeskuksen ruokasali, jonka yhteydessä on myös hyvät keittiötilat illan tarjoilusta vastuutetuille emännille. Juhlaa suunnitellessa jaamme tupien kesken vastuualueet juhlan onnistumiseksi.

Sininen hämärä alkoi laskeutua taivaalta, kun kyydit haki tuvilta asukkaita ja ajaa huristimme juhlapaikalle viettämään joulujuhlaa juhlavasti pukeutuneena ja laittautuneena. Asukkaille joulujuhla on hyvin tärkeä, mutta ennen kaikkea kuitenkin se, että he saavat viettää sitä juhlahetkeä omaistensa ja myös tupien muiden asukkaiden kanssa. 

Tänä vuonna huomioimme myös meille tärkeät vapaaehtoiset työntekijät kutsumalla heidät mukaan vieraaksemme pikkujouluun. Soile Aarontuvalta suosi onni olla ”juontajana” tänä vuonna….

Pikkujoulu alkoi ”Talent-tytöt” Con Brion esityksellä ja heti pääsimme ihanasti joulun tunnelmaan viulujen ja pianon soidessa jouluisia laulujaan kynttilöiden loisteessa.

Seurakuntamme kanttorin on myös perinteisesti myös kutsuneet iltaamme juhlistamaan. Hänen jouluisilla tarinoillaan matkasimme ajassa taaksepäin muistellen menneen ajan jouluja sekä lauletuilla jouluisilla yhteislauluilla oli tunnelmaa yhdistävä voima. Jokainen kuulija varmaan matkasi mielessään omanlaiseen muistojen jouluun.

Välillä aterioitiin joulupuurot ja päälle nautittiin joulutorttukahvit suklaakonvehteineen samalla vaihtaen kuulumisia tuttujen kesken.

Juhlassa halusimme esitellä meille niin tärkeät vapaaehtoiset kaikille asukkaittemme omaisille ja juhlan lopuksi muistimme heitä kukkasin vuoden ahkerasta työstä asukkaittemme hyväksi. Myös sanasen sai syksyllä kanssamme yhteistyön aloittanut koordinaattorimme ja näin myös omaiset saivat tutustua Anuun. Myös Anun tyttö oli meitä ilahduttamassa.

Mukavana yllätyksenä halusi yhden asukkaan omainen lausua omia runoja meille kaikille.
Vielä muutama jouluinen laulu kunnes tunnelmallinen ilta saapui päätökseensä ja tuli kotiin lähdön aika. Vieraille toivotettiin kiitokset ja mukavaa joulun odotusta.

 

Kaamostanssien taikaa Tuomaantuvalla

Vihdoinkin se tuli toteen, Tuomaantuvan omat tanssit asukkaiden toivomuksesta. Toki tanssittu on muutenkin arjen keskellä silloin kun radiosta on kantautunut mukaansa tempaava tuttu tanssikappale, mutta nyt tanssiminen tapahtui juhlallisimmissa merkeissä.

Suunnittelu alkoi marraskuun alussa ja sopivaksi päiväksi katsottiin 15.11.12. Tanssit nimettiin Kaamostansseiksi, sillä olihan jo alkava kaamosaika lähellä.

Tanssien tahdittajakin, haitarinsoittaja, löytyi helposti. Sitten ei muuta kuin kutsuja suunnittelemaaan. Kutsuja lähetettiin kahdelle toiselle pienryhmäkodille Aarontuvalle ja Hiltantuvalle sekä Kotihoidon asiakkaille. Vapaaehtoisille laitettiin myös kutsut ja he tulivat mielellään avuksi ja tanssittajiksi mukaan. Lisäksi lähihoitajaopiskelijasta oli suuri apu mm. tuvan koristelusta juhlakuntoon, hän sai siihen vapaat kädet ja hieno tunnelmallinen jälki tuli.

Tanssipäivän aamu alkoi joulutorttujen paistolla, sillä pitäähän tanssien välissä välillä huilata ja juoda taukokahvit. Piparit ja karkit löysivät myös tiensä tarjoilupöytään.

Samalla laitettiin kaikille juhlakretonkia päälle. Naisille juhlamekot, kiharaa hiuksiin sekä korujen parhaimmistoa ja miehille tietenkin solmiota kaulaan juhlapuseroineen. Tanssivieraat saapuivat sovittuun aikaan ja heidät toivotettiin tervetulleeksi. Tuomaantuvan juhlahumuun meitä kertyi kaikkiaan lähemmäs kolmisenkymmentä.

Haitaristi alkoi soittamaan parhaimmistoaan, tuttuja menneen ajan tanssikappaleita. Vapaaehtoiset, kotihoidon hoitajat sekä tupien hoitajat tanssittivat ja katsoivat että kaikki halukkaat saavat kutsun tanssiin vuorollaan, jokainen omalla tavallaan apuvälineen kanssakin. Ne jotka halusivat vain kuunnella musiikkia, saivat siihen mahdollisuuden. Tunnelma oli kyllä hieno ja lämminhenkinen. Tuntui kuin koko tupa olisi muuttunut aivan toiseksi. Tunnelmassa näkyi hymysuita, rentoa meininkiä ja musiikista nauttimista. Kyllä aito haitarimusiikki on eri toista. Näkyi herkistymistä, kyyneltä silmäkulmassa, jonkin tutun muistoja tuovan musiikkikappaleen soidessa.

Paljon sai kuulla erilaisia elämäntarinoita, musiikki avaa kertomaan omaa elämäntaivaltaan siinä yhdessä tanssiessa. Piiritanssikin siinä pyörähdeltiin välillä yhdessä. Ja niin kuin tansseihin kuuluu, pitäähän välillä juoda kunnon pöönävellit (kahvit). Iso ruokapöytä vain keskelle tanssilattiaa ja eikun kahveelle sekä mehulle ja joulutortuilla herkuttelemaan.

Tansseja jatkettiin kahvien jälkeen ja muutama yhteislaulu laulettiin välillä levähdellen ja istuskellen, kunnes tanssit tulivat päätökseen ja oli kiitoksien sekä kotiin lähdön aika. Kyllä se niin on, että juhlan ja tunnelman tekevät vieraat jotka saimme tuvallemme. Monesti on asukkaiden kanssa tansseja muisteltu. Erään kotihoidon asiakkaan kommentti oli ollut: " Minäpä en ole tiennytkään että tuolla on noin hyvät tanssit." Olisikohan "Kevät-tanssit" suunnitelmissa seuraavaksi, niin hyvä mieli kaikille tansseista jäi.

Kirjoittaja Tuomaantuvan tiimivastaava Mervi Nevala

Kanalan avajaiset

Kanalan avajaisista

Olemme johtajuuskoulutuksessa ja kuka olisikaan arvannut, että se ”munii” meille kanalan. Näinkin voi käydä Jaana Utin koulutuksessa. Koulutuksessa on puhuttu paljon hyvän elämän vallankumouksesta ja niitä ollaankin paljon Kuusamon eri työyksiköissä toteutettu.

Aarontuvan ja Porkkatörmän yksi iso vallankumous oli kanalan perustaminen asukkaiden iloksi asumisyksiköihin.

Porkkatörmälle saapui ensin ja Aarontuvalle sitten tuli vähän myöhemmin heinäkuussa 2012. Kanat saatiin paikalliselta kasvattajalta, Satun kanssa käytiinkin pariin otteeseen tutustumassa niihin ja vähän kuin valikoimassa mitkä kanat toivottaisiin meidän kanaloihimme. Jännittyneenä sitten haimme ne ”muuttolaatikkoon” ja toimme ne uusiin koteihin.

Aarontuvalla kanalan avajaiset pidettiin 24.8 aurinkoisessa loppukesän kauniina päivänä. Kutsuimme sinne omaisia ja päiväkoti Kirsikan lapset.Haitarinsoittajan musiikki soidessa taustalla paistoimme ulkona makkaraa ja joimme lettukahvit. Lapsetkin malttoivat kanojen ruokinnasta innostuksesta huolimatta hienosti esittää meille kana-aiheisia esityksiä. Lopuksi siirryimme sisätiloihin ja lauloimme yhdessä haitarimusiikin johdatuksella.

Nimeämiskilpailuun osallistuivat kaikki ja nimiehdotuksia sateli. Aarontuvan asukasraati myöhemmin valitsi kanoille nimet ehdotuksista ( Sanni, Hilma, Rusko, Milla ja Kirjo) ja voittajille luovutettiin luvatut jäätelöpakkaukset.

Päiväkoti Kirsikan lapsia

Itsenäisyyspäivän juhlaa...

Presidenttipari aloittelemassa ruokailua

5.12.2012 kehitysvammaiset henkilöt asumisyksiköistä, Luovista ja KeVa-keskuksesta sekä henkilökunta olimme laittautuneet hienoiksi ja suuntasimme hotelli Kuusamoon heti aamusta yhteiseen tilaisuuteen juhlistamaan 95-vuotista Suomea. Alkuodotuksen aikana muodostuikin hotellin käytävälle pitkä jono odottelemaan ensimmäistä ohjelmanumeroa, kättelyä. Ilmassa oli jännityksen ja odotuksen tuntua, ja jännittyneenä odotimme ”presidenttiparin” saapumista kampaamosta, jotta pääsemme juhlan aloitusnumeroon. Olimme saaneet presidenttipariksi asiakkaista Emman ja Juhon, he suoriutuivat loistavasti 132 vieraan kättelystä.

Tervetuliaispuheen meille vuorostaan piti Janne, hienosti ja ytimekkäästi hän toivotti hyvää itsenäisyyspäivää, ja näin saimme juhlallisesti alkujuoman vierustoverin kanssa kilistää. Juhlaa suunniteltaessa oli helppoa miettiä ohjelmanumeroita, koska asiakkaamme ovat itse erittäin motivoituneita esittämään erilaisia ohjelmia, niinpä meillä oli ohjelmassa lisäksi tiernapojat, tanssiesityksiä, joiden koreografiakin oli asiakkaiden itse suunnittelema. Yhteislaulujen aikana yllättäen presidenttiparimme innostui tanssimaan, heidän innostamana myös moni muu kävi tanssilattialla pyörähtämässä. Ohjelmien sekä hyvän ruuan ja ennen kaikkea seuran vuoksi juhlamme oli erittäin onnistunut ja päätti mukavasti erilaisen viikkomme. Vietimme KeVa-keskuksessa alkuviikosta avoimia ovia, myyjäisiä sekä erilaisten ohjelmien myötä valtakunnallista kehitysvammaisten viikkoa teemalla ”Aina on oikea ikä”. Teemaan liittyen geriatri Tarja Konttila piti yleisöluennon kehitysvammaisten henkilöiden ikääntymisestä ja diabeteshoitaja Erja Isopoussu terveellisestä ruokavaliosta.

Muutamia ajatuksia itsenäisyydestä asiakkailtamme…

- kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalaudalla

- sankarihaudoille viedään kynttilöitä

- presidenttiparina on Sauli Niinistö ja Jenni Haukio

Itsenäisyyspäivän tunnelmia kertoili Keva-keskuksen sosiaaliohjaaja Susanna Veteläinen

Lumiukkoja rakentamassa

Ulkoilimme asiakkaiden kanssa sunnuntaina 25.11.2012. Sää oli aivan ihana. Saimme hassutella asiakkaiden kanssa nuoskalumella, josta syntyi yhteisen aherruksen jälkeen jouluinen lumiukko. Se sai päähänsä tonttulakin ja yllensä punaisen essun. Yksi asiakas muisteli lapsuudestaan tapahtumaa, kun isä oli tehnyt yöllä lumilinnan pihalle. Sitä oli porukalla ihmetelty, että mistä se oli siihen tullut. Kyllähän se oli ollut mahtava!
Välillä kävimme munavarkaissa kanalassamme ja niistä teimme ulkoilun päätteeksi vohveleita. Valma kunnostautui Vohvelipaistomestarina. 

Lumiukko hymyilee pihalla meidän ruokalan ikkunan takana ja sitä me ihastellaan päivittäin pikkuvieraiden ja isompienkin vieraiden kera. Jälleen yksi ihana hauskoista päivistä takana.

Hyvää joulun odotusta kaikille blogimme lukijoille!

 T: Vallankumous tontuttaret Katrinkodilta

Löylyä lissää, löylyä lissää, löylyä lissää kiukaaseen....

Näillä sanoilla aloittelimme 2.11.12 kuuden maissa  perjantai-iltana kekrin vieton Niittyvillan, Reetan -ja Katrinkodin asukkaiden kanssa pihalle pystytetyssä telttasaunassa. Saunamajurin ominaisuudessa pääsin löylyn lyöjäksi ja lyömäksi. Parituntista rupeamaa ei onneksi tarvinnut koko aikaa hikoilla mahtavien avustajien Raijan, Jaanan ja Heikin ottaessa välillä majurin työt tehtäväkseen. Kevyesti nousivat huonojalkaisimmatkin lauteille avustettuina. Pyörätuoli ei ollut este saunaan menolle, ehkä hienoinen hidaste. Asukkaat olivat onnellisia ja ärjyimmätkin miehet sulivat nuoskeiksi leppeissä löylyissä. Joku kaipaili avantoakin, mutta sen jätimme vielä tulevaisuuteen. Saunan jälkeen nautittiin saunakahvet  kera pannukakun, johon munat olivat omasta kanalasta.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä. Vaikka Kuusamo on turistipitäjä, ei liikuteltavaa telttasaunaa tahtonut löytyä millään. Määtän Marjon avulla sauna kuitenkin saatiin ja torstaina se pystytettiin Kuusamon  lionsien toimesta Reetankodin sisäpihalle. Mutta, mutta, onkohan se liian lähellä taloa tuumimme yhdessä Sadun kanssa perjantaiaamuna. Satu lähti siitä soittelemaan kaupungintalon virkamiehille ja johan alkoi tapahtua. Saimme aikaiseksi aikamoisen perjantaihärdellin. Saunan paikan kävi tarkastamassa parin tunnin aikana neljä virkamiestä. Oli palopäällikköä, rakennustarkastajaa ja ympäristötarkastajaa . Virkamiesten keskusteluissa sauna etsi paikkaansa kuin Päätalon Herkon leivinuuni. Lopulta kuitenkin saimme luvan järjestää asukkaille saunaelämys. Ja elämys se todellakin oli niin asukkaille kuin meille mukana olleille. Ei hassumpi tapa viettää perjantai-iltaa. Jouluksi pitäisi jostain taas sauna saada käyttöön. Ehkä ei kuitenkaan telttasaunaa, mutta kukapa sen tietää mitä seuraavaksi  saamme päähämme toteuttaa……avanto????

Omaa pihasaunaa odotellessa

Saunamajuri Marja-Terttu

Ystävällinen HauHau kaikille

Työn touhussa

Minä olen Leonberginkoira Kaarnikan Sirius ”Kirppu”. Olen syntynyt Kemijärvellä 11.3.2011. Me Leonbergit olemme suuria ja voimakkaita mutta silti hyvin tyylikkäitä koiria. Meillä on itsevarma, rauhallinen mutta valpas luonne. Olemme oppivaisia, lempeitä ja ystävällisiä. Jo aivan pienestä pennusta lähtien minut on totutettu vieraisiin ihmisiin ja erilaisiin paikkoihin sekä pyörätuolin rinnalla kulkemiseen. Toki lastenrattaatkin ovat kovin tutut koska perheessäni asuu pieni mies, minun ihan ehdoton silmäteräni J

Tammikuusta 2012 olen käynyt Keva-keskuksessa  ”tassuterapeuttina” emäntäni kanssa. Minulla on oranssi huivi johon pukeudun tullessani ”keikalle”. Siinä lukee ”olen töissä” näin minulle on kerrottu J Työskentelen aina kytkettynä, mutta en käskyn alla eli voin itse vapaasti tervehtiä kaikkia ryhmäläisiä ja teenkin sen erittäin mielelläni. Minua silitellään ja halaillaan paljon. Turkkini on kuulemma niin pehmoinen. Kävelylenkillä minua talutetaan kaksoishihnalla, kehitysvammaisella ystävälläni on toinen hihna omassa kädessään ja emäntäni varmistaa kulun omalla hihnallaan. Näin kulkumme on varmasti turvallista ja asiakas saa tuntemuksen koiran kävelyttämisestä.  Kuljen paljon myös pyörätuolin rinnalla samalla systeemillä silloinkin. Ollessani töissä saan paljon herkullisia makupaloja ystäviltäni emäntäni ohjatessa  aina tilanteita. Minua pyydetään istumaan ja maahan, osan siis temppujakin J  Vaikka olen nuorukainen vieläkin, niin emäntäni ei lakkaa koskaan ihmettelemästä sitä tyyntä varmuutta ja rauhallisuutta mikä minusta huokuu, kun teen töitäni kehitysvammaisten kanssa. Koska osaanhan minä toki myös olla aikamoinen rasavilli ”vapaalla” ja varsinkin kun lähdemme koirakavereiden kanssa metsälenkille niin voi sitä vauhtia ja leikin riemua. Tulen kaikkien ihmisten kanssa hyvin juttuun mutta toki myös kaikkien eläimienkin kanssa. Onhan minulla kotona kaverina kissa jonka kanssa aina järjestämme kaikkea kivaa ohjelmaa J
Syyskuussa kävimme  emäntäni kanssa Muhoksella eläinseminaarissa.  Eläimet yhteistyökumppaneina- eläinavusteiset hyvinvointipalvelut –teemapäivässä oli ollut paljon tietoa siitä miten eläimet voivat toimia terapiatyössä ja hyvinvointipalveluissa. Suomen karva-kaverit ry:stä olivat kertomassa miten eläinavusteista työskentelyä toteutetaan Varsinais-Suomessa. Siellä kehitysvammaisten, vanhusten ja lasten parissa vierailevat eläinystävät ovat kovin odotettuja vieraita. Kuntoutusta mitä parhaimmillaan sekä fyysistä että psyykkistä.
Saman päivän iltana menimme vielä Ouluun missä pääsin Suomen Karva-Kavereiden järjestämään testiin, jossa arvioitiin eläimen soveltuvuutta eläinavusteiseen toimintaan ja terapiaan. Testissä arvioitiin sosiaalisuutta eli vieraiden ihmisten tulee saada halata ja silitellä, hoivata vapaasti. Ääniherkkyyttä myös testattiin, koviakaan ääniä ei saanut säikähtää. Samoin toiset koirat piti pystyä ohittamaan rauhallisesti esim. kapealla käytävällä. Piti myös osata jättää ruoka lattialle (esim. lattialle pudonneita lääkkeitä ei saa ottaa) eli ”EI” komento piti osata. Samoin perustottelevaisuutta ”istu” ”maahan” ”paikalla” komennot tuli hallita. Erikoisesti liikkuvia ihmisiä ei saanut pelätä, eikä myöskään pyörätuoleja, seisomatelineitä, eikä rollaattoreja.  Portaissa ja hississä liikkumista myös testattiin.
Tästä testistä pääsin läpi ja sain todistuksen eli olen nyt virallisesti karva-kaveri J Jatkan tästä eteenpäinkin Keva-keskuksessa ”tassuterapeutin” hommiani 1-2 kertaa kuukaudessa emäntäni ohjastamana.
Mukavaa joulunodotusaikaa kaikille, nauttikaa lumisista ihanista maisemista ja pitkistä kävelylenkeistä J

Kirjurina tässä toimi omistajani Hanna, ohjaaja Keva-keskuksesta

Pyöräilyä ja liikkumisen iloa kotihoidon asiakkaille

Kesän 2012 ykköshitti: tandem pyöräily

Hehkutan onnistuneesta liikunnallisesta vuodesta 2012 … Ilahduttavaa, kuinka jokainen kotihoidon tiimi ja työntekijät ovat omalla luovalla tavalla huomioineet kotihoidon asiakkaiden ”liikkeelle” innostamisen. Idea lähti työntekijöiden toiveesta suunnata vuotuinen kehittämiskohde asiakkaidemme hyväksi …. tavoitteena on saada liikkumisen iloa, oloa ikäihmiselle sekä sitä kautta tietenkin mahdollisuuden pidentää heidän kotona asumistaan.

Kuluneen vuoden aikana liikkumisen iloa hoitajat ovat menestyksekkäästi vieneet eteenpäin ja yhteistyö fysioterapeutin kanssa on ollut äärimmäisen hedelmällinen. Hienoja oivalluksia on tapahtunut pitkin matkaa.  Arjen iloina mm. pyykin laskostamisesta, tiskaukseen sekä kukkien istuttaminen ja ennen kaikkea ikäihmisen voimavaroja hyödyntävä työote ovat arki päivää. Näissä toiminnoissahan tasapaino ja toimintakyky sekä ote oman elämän hallintaan säilyy parhaiten. Kuntosaliryhmät, koti- ja ryhmäjumpat, porraskävelyä ja ulkoilua on suunniteltu yksilöllisesti asiakkaidemme viikko-ohjelmaan. Työntekijät ovat käyttäneet osaamistaan ja asiakkaiden tuntemusta sopivien ”liikuntatapahtumien” löytämiseen asiakkaillemme. Tiimien retkillä on tanssahdeltu, ihailtu kauniita maisemia, laulaa luriteltu ja herkuteltu eväillä. Palaute asiakkailta on ollut kannustavaa ja positiivista. Esimiehelle on myös riemastuttavaa kuulla, että työntekijät nauttivat näistä arvokkaista yhdessä olon hetkistä sekä innolla suunnittelevat ja toteuttavat tapahtumia. Pienillä asioilla on yllättävän suuri vaikutus …. aito ilo kantaa pitkälle.

Kesän hittinä oli EHDOTTOMASTI tandem pyöräily. Asiakkaamme pääsivät kokeilemaan pyöräilyä pitkästä aikaa tai jopa eka kertaa elämässään …. eikun kypärä päähän ja rinnakkain polkemista hoitajan kanssa. Iäkkäin polkija taisi olla liki pittäin 100 vuotias ja oli aivan haltioissaan matkasta. Tiedämpä, että pyörällä viiletettiin Toranki- ja Kuusamojärven pyöräreiteillä, piipahdettiin hautuumaalla ja museolla, torilla syömässä jätskiä sekä tarkastamassa markettien seutua.  Todistetusti pyörän ahkerin käyttäjä oli kotihoito. Tästä erityinen ja kaunis kiitos työntekijöille! Te mahdollistitte asiakkaillemme aitoja aistikokemuksia ja upeita muistoja Kuusamon kesästä 2012. Tiedän, että pyöräilyn mahdollistaminen viikoittain on vaatinut teiltä luovuutta ja äärimmäisen hyvää yhteistyötä. Se on osoitus erinomaisesta asiakaslähtöisyydestä, jonka uskon säilyvän läpi syksyn tuulien ja talven pakkasten. Minkälaisia uusia liikkumisen riemuja löydetään ja kehitellään talvelle?!?!

Liikkumisen iloista kirjoitti kotihoidon koordinaattori Anu Lämsä



Huviklubi tuo iloa ja elämyksiä arkeen

Kuulun oman työyksikköni kautta Huviklubiin, mikäs sen hauskempaa kuin suunnitella asiakkaille elämyksellisiä juhlia ja mieleenpainuvia tapahtumia, joita siis huviklubissa tehdään. Huviklubiin kuuluu kaupungin ja yksityisen puolen kehitysvammapuolen toimijoita, jokaisesta asumisyksiköstä ainakin yksi työntekijä sekä KeVan ja Luovin porukasta. Ajatus on, että yhdessä olemme enemmän – ja saamme enemmän aikaiseksi, ja tietenkin myös asiakkaiden sosiaalisuuden tukeminen ja elämyksien järjestäminen. Tai ainakin tämä nyt on minun ajatus ja näkemys huviklubista. Alkuperäistä en taida tietääkään, koska tätä yhteistyötä on tehty jo useita vuosia – ja onnistuneesti, itsehän olen ollut osallisena vuoden verran.

Tällä hetkellä työn alla on itsenäisyyspäivänjuhlan suunnittelu, seuraava huviklubin tapaaminen onkin heti syysloman jälkeen. Tavoitteena on toteuttaa juhlallinen juhla, kutsuineen päivineen, pukukoodeineen, ja ohjelmineen. Ajatuksena on myös järjestää epävirallinen presidenttipari (virallista tuskin saamme, mutta kukapa toisaalta kieltää yrittämästä) kättelemään asiakkaamme ja pitäisihän myös paikalle saada oikein arvokkaat juhlapuheen pitäjät. Ja taidanpa ehdottaa, että avaamme juhlan myös muille halukkaille, pääsymaksua vastaan tietenkin. Maksaahan juhlaan osallistuminen myös asiakkaillemme ja henkilökunnallekin. Harvasta hotellista, tai mistään muualtakaan, kun ilmaista ruokaa ei saa. Mutta kiittää kyllä täytyy Sokos Hotelli Kuusamoa niin aikaisemman juhlan tarjoiluista viime vappuna, kuin nyt tulevaa menua kieli pitkällä odotetaan.
Toista kertaa olemme nyt menossa viettämään juhlaa jonnekin muualle kuin KeVa-keskukseen, siellähän asiakkaamme joka tapauksessa viikoittain käyvät, vaikka kyllähän juhlan tuntu saadaan omalle työpaikallekin. Mutta ne seinät tulevat vastaan siellä, eikä ruokailun järjestäminen olisi mahdollista, viimeksi kun meitä vappujuhlissa oli noin 130 juhlijaa. Ja olimmehan me silloin ihana näky kylänpinnassa jokaisen siirtyessä hotellille omissa asuissaan. Sainpas nimittäin itsekin tekstiviestin, että tiesinhän pääsiäisen jo menneen, kun kylillä kävelin noita-asussa. Näkyvyyttä, kuuluvuutta, ennen kaikkea yhteenkuuluvuutta lisää kehitysvammapuolelle, sitä minä haluan. Saapa nähdä mitä tuleman pitää :)

Arjen elämyksien tuottamisesta kirjoitti KeVa-keskuksen sosiaaliohjaaja Susanna Veteläinen



Ruijanmutkan aistihuone ilahduttaa kehitysvammaisten arkea


Aistihuoneen miettiminen alkoi jo nuorten yksikön rakentamisen suunnitteluvaiheessa. Omaiset olivat hyvin innokkaina mukana suunnittelemassa, millainen yksikkö heidän lapsilleen tulee. Siispä yksi omainen oli sitä mieltä, että aistihuone on ihan turha huone.
Ruijanmutkan nuorten solu valmistui syksyllä 2012. Aistihuone on tehty käytävän perälle. Arkkitehdillä oli omanlaiset suunnitelmat, minkälainen siitä tulisi ja minkälaisia huonekaluja ja värejä siihen tulisi. Heti syksyllä jouduimme ottamaan aistihuoneen käyttöön vaikeavammaiselle päiväkävijälle. Puoli vuotta huone oli vääränlaisessa käytössä. Hoidon uudelleen järjestelyjen jälkeen huoneen suunnittelu asukkaiden käyttöön saattoi alkaa.

Aistihuoneen tarkoituksena on luoda asukkaille tila jossa rauhoittua ja rentoutua, sekä toisaalta virikkeellinen tila jossa voidaan tarjota jokaiselle asukkaalle hänen omaan erityispiirteeseensä sopivia aistikokemuksia. Aistihuoneen suunnittelun saivat vastuualueekseen Sanna ja Piia.

Koska maalaustyöt oli tehty jo rakennusvaiheessa, emmekä päässeet vaikuttamaan seinän väreihin, on aistihuoneessamme yksi seinä ruskea. Niinpä päätimme ottaa aistihuoneeseemme mukaan myös värejä pelkän valkoisen sijaan. Värit antavat kaikille mahdollisuuden visuaalisiin aistihavaintoihin, lisäksi näkövammaiset asukkaat hyötyvät väreistä hahmottaessaan tilaa.

Värejä tilaan on tuotu tyynyillä ja erilaisilla tekstiileillä, joita voi vaihdella halutessaan tai viedä kokonaan tilasta pois. Materiaaleissa on otettu huomioon erilaiset aistituntemukset. Tarkoituksenamme on vielä tehdä yhdestä seinästä aistiseinä, johon tulee erilaisia kosketeltavia värikkäitä pintoja joita voi tunnustella ja jotka saadaan verhon taakse piiloon silloin, kun tilaan halutaan luoda rauhallisempi tunnelma. Seinän materiaaleja ja aiheita vaihdellaan vuodenaikojen mukaan.

Musiikilla on suuri merkitys aistihuoneen toteutuksessa, hankimmekin huoneeseen hyvälaatuisen kotiteatterisarjan, joka kylläkin oli jo ostaessa rikki ja meni maahantuojalle vaihtoon/korjaukseen saman tien J. Musiikilla ja valaistuksella pystytään luomaan eri tunnelmia. Lisäksi kehittelemme kattoon roikkumaan erilaisia mobileja, myös niitä voi vaihdella tarpeen mukaan.

Viimeisimpänä innovaationa keksimme luoda aistituntemuksia myös jalkapohjiin. Erilaisilla matto- ja kangasmateriaaleilla saadaan hyviä aistiärsykkeitä kävelemällä niiden päällä. Osan materiaaleista olemme ostaneet, mutta paljon olemme myös saaneet lahjoituksena paikallisesta kangaskaupasta. Vaikka ostoksilla olemme saaneet käydä useampaankin otteeseen, haaveilemme vielä vaaleasta lepotuolista tai divaanista, jossa asukkaat voivat rentoutua hyvää musiikkia kuunnellen J.

Aistihuoneen suunnittelu on ollut mielenkiintoista ja haastavaa. Välillä on ihan sormet syyhynneet päästä hypistelemään kauppoihin erilaisia materiaaleja ja ideoita on tulvinut sitä mukaa kuin projekti on edennyt. Ideoita aistihuoneen toteutukseen ei ole puuttunut, oikeastaan on pitänyt vähän hurjimpia suunnitelmia karsiakin niukan budjetin ja rajallisen suunnitteluajan takia, myös paloviranomaisilla on ollut sananen sanottavanaan.

Aistihuonetta on ollut suunnittelemassa Seija Isopahkala

Kuusamossa arki on saatu maistumaan hyvältä


Jutti-kana ja korillinen kananmunia.

Kolmannella käynnilläni Kuusamossa Hyvän Elämän Vallankumous oli käynnissä. Heti taloon tullessani sain kananmunakorin. Olivat virkanneet Tamoran turkoosin. Ja koristelleet kukilla ja höyhenillä. Sisällä oli kuusi kananmunaa. Jokaisen päälle kirjoitettu tussilla munimispäivä. Oli 14.10.2012. Mukana oli kortti ja siinä ihan kuva ihan mustasta kanasta. Joku maatiaiskana. Kaikille kanoille oli annettu nimet. Olivat oikein taloissa keskustelleet, pitäneet nimikilpailua ja äänestäneetkin. Tämän nimi oli Jutti. Se on kuulemma ihan hyvä kana. Maalaustalkoissa lasten, vanhusten, omaisten ja henkilökunnan kesken oli käyttäytynyt oikein hyvin. Kanalan avajaisjuhlissakin oli ollut orrella rivissä katsomassa muiden kanojen kanssa ikkunasta sisään asukkaiden puuhia. Ei yhtään haittaa, vaikka asukkaat katsovat takaisin. Pitkään. Tuntikausiakin seuraavat orrella istumista ja muita kanojen puuhia. Päiväkodin lapset käyvät joka päivä katsomassa miten kanat voivat. Katsovat ne vähän vanhuksiakin, mutta toki kanat ovat kiinnostavampia. Vanhukset katsovat ja juttelevat lasten kanssa. Tekevät yhdessä kananmunista lettuja. Vaikka tietävät että kiellettyähän se on. Ilman hygieniapassia. Kuusamolaiset eivät ole turhan tarkkoja kielloista ja rajoista. He tykkäävät rikkoa niitä. Jos se yhtään edesauttaa Hyvän Elämän Vallankumousta. Nämä ovat vain yhdet kanat tuomassa arjen elämyksiä. Arjen elämyksiä on satoja, tuhansia joka päivä. Osa hienoja, osa outoja, osa ärsyttäviä. Niin kuin elämä on. Minusta on hienoa, että minun niminen musta kana tuottaa ahkerasti elämyksiä kuusamolaiseen arkeen. Harvasta asiasta olen voinut olla niin ylpeä työurani aikana kuin Hyvän Elämän Vallankumouksen arjen elämyksistä. Niistä tulee kertomuksia tälle sivulle. 

Jaana Utti on Kuusamon, Ranuan ja Taivalkosken perusturvien johtamiskouluttaja.